9911

Blogitaukoilu loppuu nyt! Sain uuden sydämen 9.9.2011!
Reilun viikon olen siis nyt toipunut täällä Meilahden Väistösairaalassa. Soitto tuli vihdoin ja viimein viime torstaina aika lailla puolen päivän aikoihin ja aika rivakasti lähdimme ajelemaan taksilla kohti Helsinkiä. Pienin lapsi mukaan päiväkodilta ja hänet me jätimme siskoni luo puoleen väliin matkaa.
Olin jotenkin kuvitellut paniikin olevan suurempi, mutta olin todella rauhallinen koko matkan. Tekstiviestejä vaan naputtelin takapenkillä......................
Perille saavuttuamme sain rauhassa käydä läpi leikkausvalmistelut, ja kahdeksalta illalla minut kärrättiin leikkaussaliin. Sen jälkeen omat muistikuvani katoavatkin:)

Leikkauksessa meni lähes aamuun, ja sen jälkeen minut oli  siirretty teholle heräilemään. Sieltä on muutamia harvoja muistikuvia.... Muistan mieheni kasvot kun avasin silmäni. Muistan kuinka asento oli tukala. Muistan olleeni väsynyt. Muistan istuneeni jossain hoitotuolissa ja oksentaneeni jotain ruskeaa. Muistan kuinka minuun oli kytketty kymmeniä erilaisia letkuja ja pääni ympärillä oli hirveästi monitoreja. Muistan että aina oli paikalla hoitajia ja lääkäreitä. Viereisessä pedissä oli joku tosi huonokuntoinen potilas, ja sitten siihen tuotiinkin toinen sydänsiirtopotilas tilalle.Suurin ongelmani taisi olla valtavan nestekertymän kerääntyminen kehoon. Diureesi ei meinannut lähteä käyntiin ja pahimmillaan painoin yli viisitoista kiloa enemmän kuin ennen leikkausta. Toiseen keuhkoon asennettiin pleuradreeni, jonka kautta nestettä tyhjeni useita litroja. Kun sekään ei auttanut, niin sitten vielä punktoitiin toisesta keuhkosta yli litra nestettä.
Teholla minua nosteltiin jo pystyyn ja jopa kuntopyörää pääsin polkemaan, liikkuminen oli hankalaa, jopa syöminen oli kauhistus Homer Simpson-sormillani:) Ruokahalua ei kyllä ollut, kaikki lähinnä aiheutti pahoinvointia. Parhaiten maistui JÄÄvesi ja mustikkakeitot!
Sängyn viereen lykittiin vuorotellen hoitotuolia, vaakaa, kuntopyörää, reikätuolia. On muuten aikamoinen tunne istua isolla hädällä huoneessa jossa häärää kymmenen tyyppiä selän takana, ja omasta kehosta tulevat äänet ja hajut ovat todella majesteetillisia:)

Yhteensä olin teholla vain nelisen vuorokautta. Sitten minut siirrettiin tänne kirurgiselle vuodeosastolle jatkamaan toipumista. Täällä tilanne on vähän heilunut moneen suuntaan, päivä voi mennä hyvin, ja sitten yö on yhtä tuskaa kipujen ja vessareissujen vuoksi. Sängyssä on vaikea löytää hyvää asentoa, kiertoliikettä ei voi tehdä. Selkä väsähtää alta aikayksikön. Olenkin öisin suosista noussut aina välillä hetkeksi ylös ja liikuskellut ja toivonut sen auttavan unen tuloon. Osastolla saan jo liikkua vapaasti ja kuntopyörää käyn aina välillä hetken polkaisemassa. Nesteet ovat edelleen kiusana, liikkumisen pitäisi edistää sitä puolta....
Toinen miinuspuoli on valtavan voimakkaat lääkkeet, joiden vuoksi elimistöni on nyt todella sekaisin. Hylkimisenestolääkityshän on elinikäinen ja ne luetaan kuuluvan solumyrkkyihin. Niiden lisäksi löytyy pitkälti toistakymmentä tablettia jokaiselle päivälle....Mutta olisipa se varsinainen ihme, jollei kehoni jollain tapaa reagoisi tähän kaikkeen.

Hassua on miten sydämen syke nyt oikeasti tuntuu, se jumpsuttaa konkreettisesti niskassa kaiken aikaa. Minulla on edelleen käytössä ulkoinen tahdistin, koska oman sydämen syke on vielä niin heikko. Tahdistin on asetettu perussykkeelle 110, eli reilu puolet nopeampi kuin ennen!

Mutta hienolta siis kaiken kaikkiaan näyttää, nyt käyn kohti tämän yön taistoja.......