Eilen iltapäivällä olimme viettämässä pienen tyttövauvan kastejuhlaa. Mieheni sai kunniatehtävän olla kummina. Oli ihanan lämminhenkinen tilaisuus.Sääkin suosi, vaikka olikin luvattu kovia ukkospuuskia. Aurinko paistoi ihanasti!
Matkalla juhlapaikalle tarkastin onko puhelimessani riittävästi virtaa ja samalla ihmettelin miehelleni puhelimessani näkyvää g-merkkiä. Hän sanoi, että se on joku 3g alueen merkki. En kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota.
Mies lähti vielä illaksi samaiseen juhlapaikkaan juhlimaan yhdistettyjä kihlajaisia ja tupaantuliaisia, minä jäin väsyneenä kotiin. Katselin elokuvan ja menin nukkumaan. Heräsin yhden aikoihin yöllä. Mies ei ollut vielä palannut, joten ajattelin laittaa tekstarin onko kaikki hyvin. Viestiin ei alkanut kuulua vastausta, ja huomasin, että puhelimessani oli jotain vikaa! Sillä ei saanut lähetettyä viestejä eikä soitettua.
Hiippailin tyttären huoneeseen ja etsin hänen puhelintaan. En tietenkään sitä pimeässä löytänyt, joten jouduin herättämään tytön. Soitin sillä miehelleni. Hän säikähti pahemman kerran, luuli että nyt on jokin pahasti vialla!
Hän oli juuri kääntymässä kotipihaan ja niin pääsimme selvittämään mikä puhelintani vaivasi. Asia korjaantui, siellä oli joku tukos, muutama multimediaviesti oli jäänyt tukkimaan koko luurin!!!
Tajusin, että minuun ei ollut saanut yhteyttä koko päivänä ja suuri pelko tietenkin heräsi, että mitä jos minulle oli yritetty soittaa meikusta. Muistelin, että he kyllä ottivat miehenikin numeron ylös tietoihin. En vaan tiedä, soittelevatko sitten hänelle, jos minuun ei saa yhteyttä!
Tiedän ton pelon tuntee, kun ajattelee, että sairaalasta on varmaan soitettu. Itelläni kerran jäi yks puhelu vastaamatta (en enää muista mistä syystä). Olin ihan kauhuissani ja aivan varma, että nyt sairaalasta on soitettu. Yritin epätoivosesti soittaa numeroon takasin, mutta ei siellä vastattu. Lopulta illalla samasta numerosta tuli uusi soitto ja lehtimyyhäjän se vaan oli. Mutta ehdin kyllä pelätä koko päivän.
VastaaPoistaVähän eri tilanne, mutta varmasti sama pelko.
Sitä tiettyä puhelua odotellessa kuvittelee miten siihen sitten reagoi... Itse varmasti panikoin, vaikka olenkin yrittänyt kaikki asiat valmistella. Muistan kun olin lähdössä maaliskuussa kuulemaan "tuomioni", eli olin lähdössä kardiologin vastaanotolle Meilahteen. Ajelin tästä kotoa muutaman kilometrin rautatieasemalle. Jännitti niin paljon, että en meinannu osata edes autoa ajaa;)
VastaaPoista