Tervetuloa blogiini!

Arkea, sairauksia, erilaisuutta, voittajia, ilon hetkiä, epätoivoa, köyhyyttä ja rikkautta.
Meillä. Tässä ja nyt. Blogi täynnä elämää.

tiistai 20. syyskuuta 2011

sulattelua

Elämän hyvät tukipilarit näyttävät taas kerran voimansa. Eilisen aikana tuntui uskomattomalta kokea ihmisen hyvyys. Olkapäitä on tarjolla silloin kun niitä tarvitaan.

Asioita monelta kannalta pohdittuani olen päätynyt voittaja-fiiliksiin.
Nythän minun rinnassani sykkii täysin terve sydän. Jos se vähän tarvitsee apuvoimaa tahdistimesta, niin sehän on vain pieni haitta. Ja tuota sinussolmuketta on kuulemma korjailtu leikkauksen yhteydessä, joten eihän sitä tiedä miten viisas ihmiskeho onkaan. Jos vaikka pätkivä yhteys löytyisikin.
Itse asiassa eilen täällä kävikin vierailulla saman tilanteen läpikäynyt henkilö. Hänen sydämensä sinussolmuke oli ollut täysin vaurioitunut, eikä sitä ole korjailtu. Silti jokaisella tahdistinkontrollikäynnillä lääkäri toteaa, että oman sydämen toiminta vilkastunut!!!
Lisäksi yöhoitaja nauroi mulle yöllä, että ei sovi mennä vessaan, kun rytmit hyppää heti kahteensataan! Eli kyllä siellä varmasti jotain toivoa on!

Kävin juuri ulkoilutamassa uutta sydäntäni, oikein sairaalan pääovella asti. Huikeaa.............



1 kommentti:

  1. Ikävä takaisku sulle tuo sinussolmukkeen vaurioituminen, mutta ehkä se vielä korjaantuu ajan myötä, toivon kovasti sitä sulle! Ihmiskeho on kyllä hyvin viisas ja pystyy korjaamaan vaurioita ihan urakalla, sen olen itsekin kokenut. Toivoa ei kannata ikinä menettää.

    On ilo lukea kuinka voimakkaasti jaksat olla positiivinen vaikeissa hetkissä, toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    Jaksamista!

    Idalmiina

    VastaaPoista

Kiva, kun kävit! Jätä tänne terveisesi :)