Harrastan aika ajoin itsetutkiskelua, ja eilen huomasin että elämänhallintani on aika pahoin hukassa.
Olen tottunut elämässäni pitämään kaikkia lankoja tiukassa otteessani. Se on auttanut minua selviytymään.
Sairauden myötä jouduin nöyrtymään, myöntämään oman heikkouteni, ja avuntarpeeni.
Nyt toipilasaikana,olen ihan oikeasti joutunut olemaan monessa arkisessa asiassa sivustakatsoja. Olen toki ollut sitä jo pitkään, mutta sairauden kanssa pystyi "salaa" tekemään aika monenlaista. Silloin tuli tehtyä erinäisiä suursiivoja, rehdittyä puutarhassa ja muuta pientä. Sitten sitä vaan kärsi muutaman päivän todella huonosta olosta. Nyt on pakko varoa rintalastaa ja leikkaushaavoja. Niiden kanssa ei parane leikkiä!
Niinpä arkemme sivustaseuraajana voin kertoa, että aikamoista kaaosta on.
Suurin syy tuohon asiaan on se, että arkemme koostuu aikamoisen monesta eri komponentista. On koulumaailma, harrastukset, isiviikot ja-viikonloput, on intervallihoitojaksoja, terapiaa.Tuntuu, että on ihan liian monta osatekijää yhdistettävänä. Sitten on vielä ihan tämä perusarki; kaupassakäynnit, siivoukset, sairaalakäynnit jne. Aikamoinen palapeli.
Tiedän kyllä jo ihan omasta kokemuksestani, että elämänhallinta on paradoksi. Siitä huolimatta se on suuri tavoitteeni. Ainakin toivon, että jonkinasteinen järjestelmällisyys löytyisi. Se toisi ainakin minulle mielenrauhaa.
Täytyy edetä pienin askelin.
Aloittaa vaikka siitä, että yrittää tehdä yhden asian kerrallaan alusta loppuun.
Asettaa tavoitteet mahdollisimman realistisiksi ja kynnykset tarpeeksi mataliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit! Jätä tänne terveisesi :)