haaveita

Meillä ei haaveilla lasten hienoista urheilusaavutuksista eikä vanhimman lapsen kohdalla ainakaan mahtavista tutkinnoista tai kunniamerkeistä.
Pitkäaikaissairaan lapsen kohdalla haaveillaan jaksamisesta, niin omasta kuin lapsen. Silloin haaveillaan siitä, että lääkitys pysyy kohdillaan eikä aiheuta suurempia komplikaatioita. Ja joskus haaveillaan jopa siitä, että lääke saataisiin otettua ilman sirkustemppuja.
Mietitään sitä, miten lapsi löytäisi omat vahvuutensa, omat polkunsa ja olisi onnellinen. Ja vahva!

Kehitysvammaisen lapsen kohdalla haaveillaan kyvystä tuettuun (itsenäiseen) asumiseen, kyvystä työskennellä toimintakeskuksessa ja onnesta löytää ystäviä. Haaveillaan ja kovasti tehdään töitä, että hampaidenpesu onnistuisi ihan itse. Että osaisi peseytyä tai käydä lenkillä itsenäisesti. Että oppisi keittämään kahvit ja oppisi jopa sammuttamaan keittimen.

Meillä haaveillaan tällä hetkellä siitä, että virsien kuuntelu tai kirkossa käynti sujuisi ilman suurta itkukohtausta. Kesän lopulla pojan pitäisi päästä nimittäin ripiltä!!!!