kesän alun tunnelmia

Oli aivan mahtava koulutus! Ihana porukka koolla, osallistujia oli vajaa kymmenen siirtopotilasta ympäri Suomen. Antoisinta oli jakaa kokemuksia, nähdä voittajia! Sain potkua tähän eteenpäin tarpomiseen.... Ja mikä tärkeintä, nyt alan löytää sitä polkua, millä voin oikeasti auttaa kanssaihmisiä. Kiitollisuuteni on saamassa kohteen!
Sattumalta eilen oli paikallisen keskussairaalan toimesta järjestetty sydänsiirtopotilaiden tapaaminen, jossa ideoimme millaista toimintaa voisimme järjestää näin paikallistasolla. Kovasti ehdottelin jotain aktiviteettia, vaikka ohjattua kuntosaliryhmää tai jotain vastaavaa. Omaehtoinen kuntosalilla käynti on ainakin minulta jäänyt, kynnys on liian korkea lähteä maksamaan suuria tuntimaksuja sen uhalla ettei sitten ehkä olekaan vielä siinä kunnossa, että jaksaisi. Mutta asia jätettiin nyt hautumaan, toivotaan että jotain kokoontumisia olisi myös jatkossa.

Tampereen reissuni aikana täällä kotona oli terassi saanut laudoituksen (melkein kokonaan), nurmikko oli leikattu ja puutarha herännyt loistoon lämpimien ilmojen myötä.
Yritin aloitella muutaman perennapenkin totaalista uudistamista, mutta se on edelleen kesken.
Pitää ajatella naapureitakin. Jollekin vois tulla paha mieli, jos minun puutarhani olisi ihan täydellinen ;)

Asioitakin olen taas yrittänyt hoitaa eteenpäin. Kesälomat ovat alkamassa, lasten koulukuljetusasiat ovat vielä vailla vastausta. Ja yksi henkilö pitäisi saada puhelimen päähän, niin saisin varmuuden ensi syksyn työkokeilusta!

Tänään aika menee siivotessa ja järjestellessä, illalla meillä on Partyliten avoimet ovet. Myynnissä on noita varastoon kertyneitä kynttilöitä ja somisteita. Toivotaan että edes joku pääsisi paikalle, ettei tää vaivannäkö ole ollut ihan turhaa....

                       Ai niin ja trampoliinillakin olen hyppinyt! Ihan siitä ilosta, että minä jaksan!!!