Tämän viikon aikana perheemme on ollut taas hajasijoitettuna. Käväisimme miehen kanssa pienellä hääpäivämatkalla Pärnussa, kuopus oli sen aikaa siskoni luona, keskimmäinen tyttö on edelleen sydännuorten leirillä Peurungassa ja poika intervallihoitojaksolla....
Kotiuduimme tiistaina Pärnusta, tai minä jäin vielä yöksi Helsinkiin. Keskiviikkoaamuna käväisin meikussa kontrolleissa, eli biopsian aika oli jälleen. Matkustin sieltä sitten junalla Tampereelle, josta hain kuopuksen kotiin. Huomenna ajellaan sitten keski-Suomeen hakemaan neitiä ja poikakin pitää hakea illalla kotiin. Sunnuntaina on kummipoikani konfirmaatiojuhlat Ylöjärvellä.
Eli menoa ja meininkiä on mahtunut ja tulee mahtumaan tähän viikkoon.
Onneksi kuitenkin tällä kertaa ihan mukavaa ja positiivista meininkiä.
Toisenlaisin tunnelmin päättyi meidän juhannuksen viettomme. Kuopus oli siinä vaiheessa ollut jo kaksi viikkoa isänsä luona. Juhannuspäivänä tyttö soitteli minulle, että saisiko hän jo tulla kotiin. Hätäännyin ja aloin selvitellä asioita. Isä oli vahvassa humalatilassa, ilmeisesti koko loma-aika oli mennyt samoissa merkeissä.
Niinpä jouduimme hakemaan tytön kotiin poliisien kanssa. Oli varhainen iltapäivä ja isä puhalsi 1,7 promillea!!!
Nyt on tulossa uudet huoltajuusneuvottelut, jos ei sopimusta synny, niin käräjäoikeuteen mennään.
Lastensuojeluviranomaisen mukaan minun ei nyt tarvitse antaa lasta isän hoiviin jo pelkästään lastensuojelulain nojalla. Isä ei nyt vaan vieläkään tunnu ymmärtävän asian vakavuutta, ja olisi ilmeisesti tänään tullut hakemaan tyttöä. Onneksi lähetin eilen viestin, mutta saa nähdä ilmestyykö hän siltikin tänne illansuussa.
Kodin pitäisi olla turvapaikka, nyt se ei siltä tunnu.
Tuon pienen tytön vuoksi toivon, että asiat menisivät rauhallisesti eteenpäin. Ihmettelen edelleen tuota lapsen paras/oikeus-juttua. Mietin samaa asiaa jo silloin aikoinaan kun näitä asioita puitiin, ja isälle annettiin uusi mahdollisuus alkoholismista huolimatta. Onko lapsen paras se, että hän vierailee alkoholistivanhempansa luona säännöllisesti vain velvollisuudesta. Onko oikein, että lapsi viedään turvallisesta arjesta paikkaan, jossa hän ei viihdy, ja vain sen takia, että vanhemmalla on tapaamisoikeus? Vanhemmalla, jolla ei ole mitään motivaatiota olla aikuinen. Onko oikein, että lapsen niskoille sälytetään epävarmuuden taakka? Pelko ja häpeä.
Toivon perheellesi kaikkea hyvää. Luin blogisi lähes yhdeltä istumalta ja ihailen rohkeuttasi kaikkien vaikeuksien keskellä mitä tiellenne on osunut.
VastaaPoistaKiitos! Kovasti toivossa eletään, että välillä pääsisi hieman helpommallakin ;)
Poista