kriisinhallintaa

Kriisin reaktiovaihe itsesyytöksineen olisi ehdottomasti paras käydä läpi keskellä kirkasta päivää, ei aamuyön pitkinä tunteina, niinkuin minä tein viime yönä.
Meillä on taas yksi kriisi läpikäytävänä. Vanhempi tyttö soitti eilen ennen puolta päivää, oli pyörtynyt kaupungilla pyöräillessään ja  tahdistin oli iskenyt täydellä voimalla. Kaksi kaveria oli ollut tilanteessa mukana ja olivat hädissään huudelleet apua, ja olivat jo soittamaisillaan ambulanssin paikalle, mutta paikalle tuli joku tuntematon mies ja toppuutteli ja kävi kyselemässä apuja lääkäritalosta, jonka pihalla tytöt olivat. Sieltä ei tietenkään tällaiseen akuuttiin hätään ketään löytynyt. Niinpä tyttö soitti minut paikalle.

Ajoimme keskussairaalaan päivystykseen. Meillä on täällä Seinäjoella ihan uusi yhdistetty päivystyssysteemi, eli toisella puolella on terveyskeskuksen päivystys ja toisella sairaalan. Ensi hädässä kävimme pyörähtämässä tk:n puolella, kunnes tajusin mennä oikealle luukulle. Luukun takana istui hoitaja, joka ei vaivautunut edes avaamaan luukkua, vaan huuteli minulle lasin läpi, että sieltä vuoronumero ja penkeille vaan odottamaan. Yritin vielä puoliääneen huutaa asiaani lasin läpi hoitajalle, hän alkoi nauramaan, käänsi minulle selkänsä päätään puistellen. Jäin äimistyneenä siihen seisomaan.
Vartin odottelun jälkeen tajusin soittaa suoraan meitä hoitaneelle lastenlääkärille ja niin pääsimme melkein samantien eteenpäin.....
Tahdistin "luettiin" ja selvisi, että siellä oli ollut taas takykardia, joka oli ollut kääntymäisillään kammiovärinäksi. Tahdistin pelasti.

Iltapäivällä järjestimme henkisen ensiavun työntekijän kanssa pienen purkuhetken, johon kutsuimme myös tilanteessa mukana olleet kaverit. Ensimmäisen kerran tällaista apua oli meille tarjolla, ja se oli todella hyvä juttu. Nuoret tytöt olivat melko järkyttyneitä tilanteesta ja näin saimme kaikille luoduksi kokonaisen tarinan, mitä ja miksi oli tapahtunut. Loimme samalla myös "protokollan" siitä miten toimia vastaisuudessa.

Yöllä tosiaan aloin syytellä itseäni, miksi minä en tilannut paikalle ambulanssia, niin olisimme päässeet suoraan, ilman typeriä välikohtauksia hoitoon. Ja koska yölliseen aikaan ajatuksilla on tapana rönsyillä ja paisua, niin löysinhän minä itsestäni taas monen monta vikaa. Iski oikein kunnon huono äiti- syndrooma. Syytin itseäni siitä, että oman sairauteni aikana en ole aina jaksanut olla lasteni kanssa.... jne jne....

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!!!!

Mutta nyt lähden suihkun kautta sairaalalle, tänään on luvattu tyttö kotiuttaa. Päästään leipomaan munkkeja vapun kunniaksi. Tämän päivän lupaan olla kunnon Äiti!