Ennen en jaksanut ja silti innostus ja puuhailun määrä oli huikea. Nyt jaksaisin, mutta kun ei yhtään innosta!
Ehkäpä syynä valtavaan "siisteyden" ylläpitoon niin sisällä kuin ulkonakin silloin kun sairastin, oli joku elämänhallinnan illuusio. En tiedä.
Mutta onpa joku minua viisaampi sanonutkin, ettei kenenkään hautakiveen kirjoiteta, että tämän koti oli aina siisti tai että tämänpä pihalla ei kasvanut yhtään rikkaruohoa. Toivoisinkin että minutkin muistettaisiin aikanaan vaikkapa hyvästä huumorintajusta tai vahvuudesta.
Ystävän isä saateltiin lauantaina viimeiselle matkalle ja sielläkin muisteltiin sitä millainen mies oli ollut puolisona, isänä, ystävänä, työtoverina. Kaunis tilaisuus ja kauniita sanoja.
Hyvän ihmisen elämä jättää
kallisarvoisen muiston
ja hänen poismenonsa suuren surun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit! Jätä tänne terveisesi :)