Tervetuloa blogiini!
Arkea, sairauksia, erilaisuutta, voittajia, ilon hetkiä, epätoivoa, köyhyyttä ja rikkautta.
Meillä. Tässä ja nyt. Blogi täynnä elämää.
Meillä. Tässä ja nyt. Blogi täynnä elämää.
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
vaikean matkan alussa
"Ihmismieli on ihmeellinen, kaunis ja hauras. Lapsuuden aikaiset kokemukset seuraavat meitä läpi elämämme. Joskus lapsen mieli ei pysty käsittelemään kaikkea tapahtunutta, vaan sirpaloituu ja kätkee kokemukset syvälle mielen pimeimpiin kolkkiin."
Meidän matkamme kuopuksen kanssa on nyt alkanut. Matka tuon pienen ihmisen sisimpään, jossa joku ahdistaa niin pahasti että mieli on vaarassa pirstoutua. Pian vuoden ajan tuo pieni tyttö on huutanut apua kaikin mahdollisin keinoin. Me olemme kuulleet, yrittäneet auttaa. Keinomme ja voimamme vaan ovat olleet loppu jo aikaa sitten.
Viime viikolla eräänä yönä tyttö meni eräänlaiseen psykoottiseen tilaan. Oli jo harhainenkin. Ja niin saimme kiireellisen lähetteen lastenpsykiatriselle poliklinikalle. Ja tänään sinne mennään......
Omat tunteet ovat hyvin sekavat, helpotusta ja pelkoa, huolta ja avuttomuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Enpä olisi uskonut, miten kipeää tämän postauksen kirjoittaminen oli. Yleensä jaan kirjoitukset linkkinä fb-sivullani, tätä en uskaltanut siellä julkaista. Oma syyllisyys ja häpeä ovat tällä hetkellä niin pinnalla.....
VastaaPoista<3 Voimia <3
VastaaPoistaKiitos, niitä tarvitaan!
PoistaVoi pieni!
VastaaPoistaHirmusesti voimia & Jaksamisia! <3
Onneksi sait nopeasti apua & Rohkeasti kirjoitat näistä vaikeista asioista, joista saa ja täytyykin puhua! Olet mahtava Äiti! <3
Kiitos!
PoistaKirjoituksesi oli linkkinä facebookissa ja sen vuoksihan minäkin onneksi muistin tulla lukemaan.
PoistaVoi miten surullista. Ymmärrän sikäli, että sisareni on aikoinaan sairastunut samaan - toki vanhempana, mutta todella ahdistavalta silloin tuntui.
Toivon sinulle ja teille kaikille PALJON voimia ja uskoa parempaan.
Lämpimin ajatuksin teitä ajatellen...
Kiitos paljon. Nyt vaan näyttää että kaikki kääntyy päälaelleen. Traumatisoitumisen syy onkin minun sairasteluissa, isän alkoholiongelmalla ei osuutta asiaan, vaikka kaikki oireilu selkeästi alkoi viime juhannuksena sattuneen huostaanoton seurauksena(tyttö haettiin vahvasti päihtyneeltä isältä)ja nyt ei tarvita kuin yksi puhelu isältä, niin seuraavana yönä taas nähdään painajaisia.....Perhekuntoutukseen ollaan nyt jonossa. Että näin.
Poista