Nyt ne sitten alkoivat, sydänsiirtoselvittelyt. Täällä minä pötköttelen ypöyksin keskellä hulisevaa kaupunkia. Tutkimukset polkaistiin käyntiin verikokeilla, juuri luovutin 34 putkellista verta. Jännitti ottajaakin hieman, mutta hienosti se onnistui, vaikka minulla onkin todella surkeat suonet. Onneksi ehdin käydä suihkussa ennen tuota laboratorion kiertoa. Nyt vois hieman huimata, varsinkin kun en saa syödä mitään. Odottelen nimittäin pääsyä sydänasemalle katetrointitutkimukseen. Siellä kuvataan sepelvaltimot ja mitataan oikean kammion paine. Huomenna on vuorossa useampi röngtenosastolla tapahtuva tutkimus, jopa leukaperäni kuvataan!!! Luvassa on myös ultrauksia ja munuaistutkimuksia....Aikamoisen perusteellinen terveystarkastus siis edessä...
Sairaala paikkana on sellainen, missä minusta tulee huono potilas. Jostain alkukantaisesta syystä minun vahva selviytyjäluonteeni jää tuonne ulkomaailmaan. Elämän kutistuessa sängyn ja yöpöydän kokoiseksi minut valtaa pelko ja suru. Tunnen itseni kaatosateeseen hylätyksi kissanpennuksi.
paljon voimia ja tsemppiä sinne!! kuulostaa hurjalle! täällä toinen joka kutistuu sairaalassa... lapsen kanssa jaksaa olla yleensä rohkea mutta ite jos oot potilaana niin pienelle tuntuu olo.
VastaaPoistaItselläkin vielä tuoreessa muistissa nuo selvittelyt. Taitaa olla nyt vuosi niistä. Kovasti vietiin paikasta toiseen. Kavereille vitsailin, et on vähän ku ois huvipistossa, kun laitteesta laitteeseen. Ja eiköhän se meihin kaikkiin rohkeisiin ja reippaisiin tuo pelko ja suru iske vaikka muuten aika selviytyjiä ollaankin. Minulla onneksi ollut lähes aina ihania hoitajia tuolla sydänpuolella ja eiköhän tuo oma pöljä huumorintajukin ole auttanut noista osastojaksoista selviämään.
VastaaPoista