Pitkiä pellavia, todellakin. Minä vaan en konkreettisesti laskettele, mutta kunto menee nyt niin jyrkkää alamäkeä että huh. Viime viikon keskiviikkona annoin vihdoin periksi, ja lähdin tohtorin pakeille. No sairaalareissuhan siitä rapsahti. Kaksi yötä tällä erää.
Olin ollut hiihtolomareissusta asti kipeä ja huonolla hapella. Tahdistin hälytteli taas vajaatoiminnan merkiksi. Kun kipu tuli jo levossa ja alkoi levitä vasempaan käsivarteen, niin päätin sitten lähteä tk-päivystykseen. Happisaturaatio vaihteli 88-97 välillä, verikokeita ei saatu alhaisen verenpaineen vuoksi. Sairaalan ensiapuun päästessäni saturaatio oli tasoittunut normaaliin ja kipu hävisi lisähapella.
Tällä hetkellä kunto on entisestään huonontunut, sairaalassa kävely osastolta kahvioon tai pääovelle ottivat kovasti voimille. Kokonaisvointinen huono olo iskee pienenkin rasituksen jälkeen. Siihen en ole vielä keksinyt helpotusta, mutta rintakipuun sain nyt helpotuksen. sain kotiini pitkäaikaislainaan happirikastimen! Ei muuta kuin viikset naamalle, niin hetken kuluttua kipu hellittää. Toivottavasti tämä episodi nyt vaikuttaisi siirtopäätökseen. Olen hieman itsekseni pelännyt, että listallepääsyn ajankohta siirtyy vuoden tai kahden päähän..... Tätä menoa taidan olla parin vuoden päästä jo osa jäykkäkoipisten kuoroa. Jaksan kuitenkin vielä haaveilla elämän jatkoajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit! Jätä tänne terveisesi :)