Apua, minuun on iskenyt kevätmasennus! Mieli on alakuloinen ja kaikki ottaa päähän. Jostakin kumman syystä tuo kevätaurinko on paljastanut minulle kaikki negatiiviset asiat. Jos tapanani olisi kiroilla tai käyttää muuten vaan rumia sanoja, niin sanoisin suoraan että ketuttaa! Yleensä positiivinen elämänasenteeni on kadonnut. Jospa pelkoni onkin käymässä toteen, jospa minulle käykin niin kuin kaikki varmaan olettavat minulle käyvän. Jos pääni ei sittenkään kestä, jos nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että mieli sairastuu.
Annetaanko meille kaikille syntymässä samat voimavarat, samat mahdollisuudet? Miksi jotkut selviytyvät vaikeuksista ja toiset eivät? Yksilöjä me kaikki ollaan. Me olemme kaikki selkeästi erilaisia psyykkiseltä rakenteeltamme. Tietenkin meitä muokkaavat elämän varrella vastaan tulevat kokemukset ja niiden merkitykset. Niin rakentuu jokaisen oma persoonallisuus, minuus. Tarvitaan juuret ja siivet.
Olen yrittänyt piristää itseäni sisustamalla, leipomalla. Ja tekemällä puutarhasuunnitelmia. Esimerkiksi kuvassa olevan "romukopan" tilalle olen suunnitellut monenlaista. Kasvimaaksi olen sitä suunnitellut, tai siis sen laajennusosaksi. Paikkana se olisi mainio, sillä taustalla näkyy kasvihuoneen kulmaa, ja marjapensaita. Nykyinen kasvimaa jää etuvasemmalle. Tänä kesänä suunnitelmat jäävät edelleen vain suunnitelmiksi, mutta toivottavasti ensi kesä olisi jo toisenlainen.
Mullekin käy välillä noin kun aurinko paistaa. Kun maailma näyttää siltä että pitäisi jaksaa, mutta ei itse jaksa niitä asioita mitä "pitäisi" niin ei se ole aina helppoa. Kun ei jaksa, on vaikeampi pitää positiivista otetta koko ajan yllä. Mutta sä oot selvinnyt niin monesta ja sulla on niin monta asiaa minkä takia taistella niin olen ihan varma että selviät tästäkin! Ole itsellesi armollinen vaikka uskonkin että olet selviytyjä:)
VastaaPoistaJa sitä paitsi, vapuksi on luvattu vettä;)
kyse on varmaankin juuri tuosta etten osaa olla itselleni armollinen... sen suhteen on tehty paljon työtä, ja paljon on vielä tekemistä. Lohdullista kuitenkin on se, että kesä tulee ja elämä jatkuu vaikka en panisi tikkua ristiin ;)
VastaaPoistatäällä on ollut olo jonkin aikaa jota joku jossain kuvasi hyvin: "kuin olisin ilmapallo joka on ensin puhallettu ääriään myöten täyteen ja sitten päästetty kaikki ilma pois." monesti mietin että miten kauan sitä jaksaa aina vaan ammentaa jostain sitä elämänhalua ja mieltä että vielä on jotain kokematta.. jaksamista sinnekin!
VastaaPoistaJoo kyllä nyt vaan meinaa täälläkin tihkaasta ja kunnolla. Jos sais jonku osa-alueen edes kuntoon, niin sitten varmaan alkais vyyhti purkautua.... Mutta yritetään jaksaa, sillä vaihtoehtoja ei ole! Ja loppujen lopuksi kyllä tää elämä kantaa. Tyhmä klisee, mutta joskus voi yrittää niitäkin viljellä;)
VastaaPoista