Olen nyt ollut siirtolistalla vasta vajaan kuukauden, ja tämä odottaminen on aika mielenkiintoista. Tokikaan asia ei ole mielesssä kaiken aikaa, mutta aamuöiden unettomina tunteina ajatukset tuppaavat valtamaan tuon pienen pääkopan. En tiedä, mikä minut aina herättää öisin tuossa kolmen aikoihin, ja sen jälkeen ei uni meinaa enää tulla millään. Pitänee siirtyä vaikka kirjoittamaan. Ajatus ainakin laukkaa silloin.
Viime yönä yritin aloittaa mielessäni "mitä teen sitten, kun saan uuden sydämen"-listaa. Minusta Ilkkaan tehdyn jutun toimittaja ehdotti moisen listan käyttöönottoa. Yksi asia tuolla listalla on ollutkin jo hetken aikaa. Uuden sydämen kanssa tullaan tekemään pyhiinvaellus Baskimaan halki. Tuota etappia odotellessa pitänee asettaa itselleen myös pienempiä välietappeja.
Ensi jouluksi olemme mieheni kanssa haaveilleet matkasta. Siirron jälkeen ei voi ainakaan vuoteen matkustaa ulkomaille, joten päädyimme jouluiseen Turku-Riika risteilyyn. Olimme muutama vuosi sitten kyseiselä risteilyllä, ja se voisi olla nytkin ihan passeli "matka". Muutamalla ehdolla tietenkin, eli siirto täytyy olla takanapäin ja kunto sen verran kohdillaan, että jaksan tuonne lähteä.
Suurin osa tulevaisuuden haaveista liittyy matkusteluun, tällä pallolla olisi niin monta paikkaa vielä nähtävänä...
Muita haaveita, mitä yöllä tuli mieleen on mm. oopperassa käynti, telttaretkeily, lohenkalastus lapissa. Haaveilen edelleen myös maratonille osallistumisesta, miesraukkakin on lupautunut jo treenikaveriksi! Myös pyöräilyä olisi taas kiva harrastaa, ihan oikeaa tai spinningiä. Katsotaan askel kerrallaan. Ja ensin pitää vaan malttaa odottaa leikkaukseen pääsyä!!!!!
"pyhiinvaellus Baskimaan halki" - Monet terveetkin ihmiset haluisi varmasti sydänsiirtoon jos siirto olisi tuommoinen ihme että leikkauksen jälkeen tosta noin jaksaisi kävellä 750km.
VastaaPoistaEdellä oleva kirjoittaja nyt selvästi oikein halusi ymmärtää väärin. Kyse on siitä, että leikkauksen jälkeen on jälleen mahdollista tehdä semmoisia asioita, mitä tavalliset, terveet ihmiset kykenevät halutessaan tekemään. Siirron jälkeen toivuttuaan ei varmaankaan tee mieli jäädä laakereillaan lepäämään, vaan lähteä jälleen nauttimaan tavallisista asioista ja haaveilemaan suuremmista! Kukaan ei ole väittänyt, että vaellukselle lähdettäisiin suoraan sairaalan pediltä, vaan se on haave, joka pyritään täyttämään sitten, kun aika on oikea. Jos "anonyymi" itse ei uskalla tehdä elämässään mitään radikaalia, eikä haaveilla suuresti, ei kannata tulla kyseenalaistamaan toisten unelmia.
VastaaPoista-Teemu-
Teemu itse taitaa haluta ymmärtää väärin ja loukata, harva on siinä kunnossa että voisi tehdä 750 km vaelluksia ikinä, on tehty siirto tai ei. Olen pahoillani jos loukkasin blogikirjoittajan tunteita, kyllä haaveita pitää olla ja se on oikein että haaveilee. Toivon myös bloginkirjoittajalle hyvää odotusta ja sitä että unelma ajan myötä toteutuvat.
VastaaPoistat: se sama anonyymi
aika moni terve tuon vaelluksen vuosittain kävelee... ja onhan siellä lyhyempiäkin reittivaihtoehtoja, sillä Pyhän Jaakobin reitti ei ole mikään yksittäinen tie, vaan siksi voidaan katsoa mikä tahansa useista pyhiinvaellusreiteistä Santiago de Compostelaan. Muutamaa tietä kuitenkin pidetään pääreitteinä.
VastaaPoistaPääajatuksenani oli kuitenkin tuon mahdollisuuden olemassaolo, ja siitä nauttiminen! Valitettavasti tässäkin asiassa pätee vanha sanonta, että asioiden arvon ymmärtää vasta kun ne menettää. Terveys on monelle tärkeä arvo, mutta silti siitä ei osata nauttia tai sitä ei viitsitä ylläpitää.
Totta. Ja silloin kun oikeasti terveyden menettää, haave voi olla esimerkiksi että voi juoda lasillisen vettä ilman sairaalareissua. Turha sitäkään haavetta toisten kritisoida.
VastaaPoistaHienoa Sartsa, kuulla haaveistasi! :D Niitä pitää olla, sillä ne siivittävät ihmistä eteenpäin silloinkin, kun mikään muu ei tunnu kantavan.
VastaaPoistaTulin blogiisi kurkkimaan, mitä sinulle kuuluu ja totesin, että olet vielä kotosalla. Voimia paljon odottamiseen, sitä tarvitset. Sinä ja perheesi. Uskotaan, että odotusta ei voi enää kauaa kestää ja uusi alku on jo aivan käden ulottuvilla. Että soitto tulee pian. :)
Vielä unelmista. Niistä, jotka siivittävät ihmisen tekemään elämän mittaisen matkansa varrella pieniä ihmeitä.
Televisiossa pyöri noin vuosi, pari sitten sarja, jossa seurattiin eri-ikäisten, aivan tavallisten suomalaisten vaeltamista juuri tuolla kyseisellä Santiago de Compostelalla. Sarjaa seuranneena en epäile hetkeäkään, ettetkö sinä uudella sydämelläsi sitä tekisi ihan varmasti. Sen verran sisukas olet. Itsekin olen samaisesta reitistä haaveksinut.
Televisiosarjassa matkalaiset taittoivat päivittäin noin kahdenkymmenen kilometrin mittaisen matkan. Aikaa retkeen kului noin kuukauden päivät.
Tuli seurattua sarja kokonaan. Puhutteleva se ainakin oli.
En tiedä, löytyisikö se mahdollisesti Ylen Arkistosta, sillä sarja tuli Yle Teemalta.
Voimia vielä. Ja kaikesta huolimatta keväisiä valonpilkahduksia päiviisi. Olet ajatuksissa.
T: huhtikuun tapaamisessa puhunut toinen sartsa :)
Kiitos kaima! Osasit hyvin pukea ajatukseni sanoiksi. Taisin nähdä kyseisestä sarjasta ainakin jonkun pätkän. Taisi olla osasyy kiinnostuksen heräämiseen.
VastaaPoistaEiköhän tästä pian lähtö tule tuonne leikkauspöydälle, kovasti ainakin yrittävät sydäntä löytää!
Oikein hyvää kevättä sinulle ja sille kohtalotoverilleni siinä rinnallasi!
Sari,
VastaaPoistaJos sinua kiinnostaa, niin vilkaise FB:stä Camino Frances'illa viime syksynä ottamiani kuvia. Miehesi tietää mistä ne löytyvät. Suuri osa espanjalaisista ja ulkomaalaisistakin tekee vaelluksen useissa osissa, useiden vuosien aikana. Sinäkin voit tehdä sen niin, ilman että kokemuksesi siitä kärsii. Camino nimittäin ei ole tie joka päättyy johonkin, vaan matka, joka kannattaa kokea ja josta voi nauttia - kukin meistä omalla tavallaan. Loppujen lopuksi: vain matkanteolla on merkitystä :-)
Valoisia suunnitteluhetkiä Caminollesi !
-a-
Kiitos! Oli upeita kuvia... Mitä enemmän tuosta Caminosta saa tietoa, sitä enemmän into kasvaa!
VastaaPoista