syrjäytymisuhka

"Yksinäisyys yksinäisen, joskus siihen hermostun" lauloi jo Juice aikoinaan.
Minä alan olla aikalailla pahasti syrjäytynyt. Aikuiskontaktit mieheni lisäksi ovat tällä hetkellä aika vähäisiä. Hieman kärjistäen sanoisin, että ainoita taitavat olla lyhyet tervehtimiset ja kiittämiset kaupan kassalla, sekä verinäytteen ottajan kanssa vaihdetut sanat aina parin viikon välein....
En toki halua syyttää tilanteestani ketään, ymmärrän asian paremmin kuin hyvin. 
Ihmisiä vie eteenpäin työelämän mukanaan tuoma kiire, ja vapaa-aika halutaan viettää perheen parissa. Meilahdessa keskusteltiin kirurgin kanssa samasta asiasta jo helmikuun tutkimusjaksolla. Työkyvyttömyyseläkkeellä ollessa syrjäytyminen tapahtuu, ja se tapahtuu melko nopeastikin. Lääkärin sanoin: "huomaat yhtäkkiä olevasi aivan yksin"... Näin on käynyt!
Facebook on pelastanut minut suuremmalta ahdingolta. Sen kautta pystyn pitämään kontakteja yllä ja sieltä näen, että elämä jatkuu näiden seinien ulkopuolella.
Tällä hetkellä ainoa toiveeni on, että pääsisin leikkaukseen pian, ja että toipuisin sen avulla työkykyiseksi yksilöksi. Vain sitä kautta pääsyni takaisin yhteiskuntaan on mahdollinen.