Tällä hetkellä minulla on vain yksi ainoa toive.
Että joskus joku asia menisi hyvin. Että edes joku asia menisi ilman mutkia.
Eilinen tahdistinasennus meni totaalisesti päin prinkkalaa.....Ei jäänyt tästä asennuksesta yhtään positiivisempi mieli kuin edellisestäkään.
Että joku voi jopa kuolla rutiininomaiseen toimenpiteeseen on näköjään mahdollista. Asennuksen alkumetreillä, kun minua oltiin vasta peittelemässä, pulssini ilmeisesti laski hengenvaarallisen alas ja sain kouristuskohtauksen. Vajosin jonnekin pimeyteen, unenkaltaiseen tilaan. Heräsin siihen, että manasin kovaan ääneen. Hetken kesti ennenkuin tajusin missä olin.....
Melkein samantien huomattiin että ulkoinen tahdistimeni oli lakannut toimimasta. Lääkärille tuli kiire toimenpiteen kanssa, johdot oli saatava nopeasti kiinni, sillä oma pulssini laski jatkuvasti liian alas. Olo oli todella huono, ajoittain silmissä musteni ja päässä surisi....
Suoneen tiputettiin jotain pulssia kiihdyttävää ainetta, jonka turvin operaatiota pystyttiin jatkamaan. Sydämeeni oli kehittynyt totaaliblokki, eli eteisen ja kammioiden välinen yhteys on poikki.
Kammiojohto oli saatu kiinni.
Yhtäkkiä lääkäri alkaa karjumaan hoitajalle, että "älä nyt saatana vedä siitä...." hoitaja oli kiskaissu johtoa ja se pääsi ilmeisesti hieman liikahtamaan.... Joten johtoa jouduttiin uudelleen testailemaan, ja asennus pääsi jatkumaan hieman kireissä tunnelmissa.
Vihdoin ja viimein parin tunnin sähläämisen jälkeen asennus oli ohi. Lääkäri vielä tarkisti tahdistimen asennukset ja eiku osastolle kärsimään jälkikivuista.
Kaikki tuo järkytys laukesi matkalla osastolle. Ja taas hanat aukesivat ja itku tuli....
Tänään on esikoiseni 14-vuotissyntymäpäivä....Ja minä makaan täällä kaukana. Juhlatunnelmakin on kaukana....
Kotiutus on tällä tietoa ensi viikon tiistaina, mutta sitä ennen pitää vielä kärsiä koepalan otto ja nuo ulkoisen tahdistimen johdot revitään tuolta vatsanahkasta pois. Varsinkin tuo koepala on alkanut hirvittää eilisen johdosta, sillä tahdistin asennettiin oikealla puolelle, mistä myös koepalat otetaan. Sehän otetaan kaulavaltimon kautta, ja nyt siellä on jo suonet täynnä johtoja......
Pieni toiveeni olisi, että pääsisin kotiin ja kaikki olisi hyvin, saisin olla rakkaan perheeni parissa.....
Huh-huh! eipä tuohon oikein mitään osaa sanoa.. aikamoista kuulostaa olevan... suorastaan järkyttävää... mutta toivo paremmasta on aina jäljellä... siihen kannattaa kiinnittää ajatuksensa... terveisin Kaisu
VastaaPoistavoi kaikkea hyvää, olet ajatuksissa! on sulla koettelemus siellä mutta jospa olis vielä monen monta ihanaa elonpäivä edessä uusin voimin!! <3
VastaaPoista