jännittää

Nyt jännittää, olen tänään menossa tahdistimen asennukseen.
Hassua, että tämä pieni paikallispuudutuksessa tehtävä toimenpide voi jännittää minua.Ja siirtoleikkaukseen menoa en jännittänyt lainkaan.
Minullahan oli rytmihäiriötahdistin viitisen vuotta, ja sen asennus aikoinaan oli niin tuskallisen traumaattinen, että sen vuoksi varmaan nyt olen näissä tunnelmissa. Tahdistimelle tehdään tuohon solisluun päälle pieni tasku, johon se laitetaan ja johdot viedään suonia pitkin sydämeen. Edellisessä asennuksessa lääkäri joutui käsin manipuloimaan tuota taskua isommaksi, ja se tuntui todella inhottavalta! Sittemmin olin muutenkin erittäin tyytymätön lopputulokseen. Tahdistin kyllä toimi, mutta se "pönkötti", se oli liikaa tuolla kainalossa ja näkyi ihan selvästi ulospäin.
Tiedän, pelkkiä kosmeettisia haittoja, mutta haluaisin tällä kertaa onnistuneemman kokonaisuuden.
Ja rauhoitttavia aion pyytää heti ku vaan pääsen toimenpidehuoneeseen. Nyt en halua joutua paniikkiin:)