välähdyksiä

Melko huono yö takana, ehkäpä kotiinpääsy-jännitystä;)
Ikävä kotiin on kova, ja niinpä yöllä tulikin mieleen muistoja vuosien varrelta. kirjoittelen tähän teidän iloksenne muistoja lapsieni "edesottamuksista".....

Esikoiseni on melkoinen Lauri Tähkä-fani, monta vuotta ehdoton suosikki on ollut erityisesti "pitkät pellot". Sitä voitaisiin kuunnella tauotta, ja tuo pitkät pellot- hokema kaikuukin paljon puheessa. Lisäksi hänellä on ollut pienestä pitäen yksi maneeri, kun eteen tulee joku uusi, vähänkin hämmentävä asia. Silloin hän heiluttelee kättään edessään ja tuijottaa sitä. Nykyään tähän liittyy myös jokin hokema,usein tuo edellä mainitsemani pitkät pellot. Aina ei vaan nuo vokaalit tule ihan oikein.
Muutama vuosi sitten olin lasten kanssa eräillä vaatekutsuilla. Olohuoneessa istui jo rivi naisia kun saavuimme perille. Poikani seisahtui keskelle olohuonetta, alkoi heiluttaa kättään ja tokaisi kuuluvalla äänellä : "pitkät p*ll*t". Arvatkaapa ketä nolotti hieman.....

Esikoinen viettää nykyään joka toisen viikon intervallihoidossa. Kun noita jaksoja aloiteltiin hän oli varmaan kuusivuotias. Ensi alkuun siellä vietettiin yksi yö, sittemmin jaksot ovat pikkuhiljaa pidentyneet. Kun hän meni sinne yritin aina viettää tyttären kanssa "laatuaikaa". Ihan ensimmäisillä kerroilla vietimme perjantai-illan siivoten koko asuntomme ja niin sitten pääsimme hyvillä mielin lauantaiksi Vaasaan kylpylään ja pitsalle. Kivaa oli. Oikea tyttöjen hemmottelupäivä.
Seuraavan intervallijakson alkaessa kysyinkin tytöltä, että mitäs tällä kertaa tehdään. Vastaus tuli kuin pyssyn suusta: "siivotaan".

Pienimmän lapsen "muisto" perustuu toisen käden tietoihin, mutta on mielestäni niin hellyttävä esimerkki siitä miten lapsen ajatusmaailma menee, miten lapsi selviää erosta ja ikävistä asioista.
Nyt ollessani poissa kotoa, hän on mennyt nukkumaan joka ilta kainalossaan iso, punainen sydämen muotoinen tyyny. Se on kuulemma "äidin uusi pomppiva sydän".