Haluaisin toipua paljon nopeammin, mutta on pakko kuunnella kroppaa ja edetä rauhallisesti.
Eilen oli taas käynti Helsingissä, alkaa kyllästyttää nuokin käynnit. Aamuvarhaisella pitää lähteä junailemaan ja yleensä olen kotona vasta iltasella. Tuo on monelle ihan jokapäiväinen rutiini, mutta minusta junassa on tylsää, nukkua en siellä osaa, mitään käsitöitä en harrasta, joten ainoaksi ajankuluksi jää lukeminen, ihmisten vakoilu ja ajattelu.
Ja siellähän tuo ajatus todella tuntuu lentävän...
Eilen olin jo melkein tippa linssissä. Tunnen itseni tällä hetkellä yksinkertaisesti tarpeettomaksi. Työkuviot mietityttävät, milloin olisi oikea aika miettiä töihinpaluuta ja mikä työ olisi sopiva.
Harrastan verkostomarkkinointia ja olenkin kuumeisesti yrittänyt saada taas yhden yhtiön konsultin hommat käyntiin, mutta kovin nihkeältä tuntuu.....
Nykyään ihmiset tuntuvat olevan kovin kiireisiä, aika kuluu tasapainotellen työn ja perheen välillä. Kellään ei tunnu olevan aikaa mihinkään muuhun...
Paitsi minun kaltaisellani tarpeettomalla haihattelijalla!
"Jos mietit seuraavaa askelta liian kauan,
saat viettää koko elämäsi yhdellä jalalla seisten."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit! Jätä tänne terveisesi :)