mukava viikko

Onpas ollut mukava viikko! Viime viikonloppuna olimme vierailulla siskoni luona tuolla Pirkanmaalla. Pidin siellä ekat kutsuni, ihan ok meni, vaikka jännittikin ihan hirveästi ja meinas mennä pasmat sekaisin....
Mies pääsi pilkillä käymään ja saalistakin tuli. Sunnuntaina siirsin kamppeeni toisen siskon luo ja pidin sielläkin kutsut. Siellä oli iskenyt väkikato, mutta mukavaa silti oli.

Tiistaina olikin ystävänpäivä, ja mieheni ja minun tapaamisen vuosipäivä! Kolme vuotta sitten törmäsimme toisiimme kohtalokkain seurauksin. Olin eronnut ex-avomiehestäni alkusyksystä ja olin ehdottoman varma siitä, että eläisin sinkkuna loppuikäni. Silloin ajatukseni oli, etten koskaan olisi kenenkään rakkauden arvoinen. Tiesin olevani huonoin mahdollinen vaimoehdokas. Vakavasti sairas kolmen erityislapsen yksinhuoltaja, joka oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja jolla oli hirveä talolaina kontollaan! Mutta Teemun nähtyäni ja häneen tutustuttuani osaset vain kolahtivat paikoilleen. Löysin sielunkumppanini. Nyt olen elänyt kolme elämäni onnellisinta vuotta, vaikka paljon raskaita asioita on näinä vuosina eteen tullut. Teemu on ollut minun tukeni ja turvani, seissyt rinnalla ja antanut voimaa jatkaa eteenpäin.

 

Ystävänpäiväruusuja

Vähensin kuopuksen hoitoaikaa viiteentoista päivään kuukaudessa. Tämä on viimeinen kevät kun pystyn vielä näin tekemään. Itsellä alkaa olla sen verran voimia, että nyt pystyy touhuamaan lapsenkin kanssa. Kävimme nyt kahtena päivänä vähän hiihtelemässä. Tähän ihan lähistölle on tehty ns.puistoladut, ja siinä olikin hyvä paikka harjoitella suksien hallintaa ja hiihtotaitoja. Kivaa oli, vaikka välillä oli neljäkin suksea ihan ristissä.
Tänään leivoimme vielä muffinseja ennen ladulle lähtöä.

Viikonloppuna onkin sitten tiedossa appi-ukon 50-vuotissynttärit. Mieheni toimii ruokavastaavana, joten valmistelut aloitellaan jo tänään. Kivaa!