Itselläni vaan selkä meinaa vihoitella oikein kunnolla.... Olin koko eilisen päivän jaloillani häärätessäni mieheni apuna keittiössä. Illalla jalat turposivat samaan malliin kuin ennen siirtoa, ja selkä oli yöllä niin kipeä, että nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään.
Mutta suuri ilo oli siitä, että jaksoin ylipäätään olla mukana tuollaisissa pippaloissa. Vanhalla sydämellä koin kaikkein invalidisoivammaksi sen, että joutui jättäytymään monen monesta tilaisuudesta pois yksinkertaisesti sen takia, ettei jaksanut. Sosiaalisesta elämästä syrjäytyminen tapahtuu melko nopeasti. Enkä varmaan ole ainut vakavasti sairas, joka on tuntenut suurta yksinäisyyttä....
Ihanaa! Upeaa, että teillä on mahdollisuus tuollaisiin juttuihin!
VastaaPoistaElän hengessä mukana! <3