maaliskuu jo maata näyttää

Pian kevättää!!!

Viherpeukaloiden kevätkuvasto on kulunut ihan hiirenkorville. Toki syypää on tällä kertaa ollut nuorimmainen neiti... Lieneekö saanut äitiltä vaikutteita, mutta kovat ovat neidin suunnitelmat "omaa puutarhaa" varten. Ja tiukat kriteerit siihen, kuka siellä voi visiteerata: perheenjäsenten lisäksi sinne saa mennä vain naapurin tytöt ja trampoliini;)

Eilen oli tässä tuvassa oikea terveyspäivä, toisin sanottuna tehtiin myös sellaisia asioita, joita minä olen aina inhonnut....Aamulla tein oikein kunnon lenkin, reippaan tunnin kävely! Jalat olivat hieman kovilla, kun liukkauden vuoksi jouduin vielä käyttämään Icebugeja, jotka ovat melko raskaat. Tuo ei toki ollut sitä inho-osuutta, vaan ruokapuoli vastasi siitä.
Ostin lähikaupasta tarjouksesta verilättyjä..... Ylpeänä itsestäni voin kertoa, että jopa söinkin niitä! Ja ne eivät olleetkaan ihan niin kauheita kuin muistelin omilta kouluajoilta, jolloin söin niitä itkun kanssa koulun ruokalassa.
Illalla kävimme lasten hiihtokilpailuissa. Ja nuorimmainen sai elämänsä toisen mitalin!!! Eka saatiin sunnuntaina kuperkeikkahiihdoista.
Hiihtokilpailut ovat toinen asia, jota olen aina inhonnut sydämeni pohjasta. Ala-asteella luokallani oli vain neljä tyttöä, joten olin joka vuosi järjestettävissä hiihtokilpailuissa aina neljäs, eli viimeinen. se ei ollut kivaa, veren maku suussa piti yrittää, silti aina olin se hitain.