Ja aina päädyn tähän samaan fiilikseen, jota kuvaa parhaiten sanat: taidan olla täydellinen ei-kotoilija ;)
En vaan millään pysty kaikkeen, pitämään kotia siistinä ja kauniisti sisustettuna, leipomaan kaikenlaisia suussasulavia herkkuja, askartelemaan, hoitamaan puutarhaa, tekemään ihania löytöjä kirpputoreilta. Puhumattakaan käsitöiden tekemisestä! Ja huom. kaikki tämä hymy huulilla, rakkautta säteillen, ulkonäkö viimeisen päälle huoliteltu ja vaatteet viimeisimmän trendin mukaan.
Jos puhe sydämen omasta muistista pitää paikkansa, niin minä olen saanut jonkun huolettoman, boheemin seikkailijan sydämen. Leikkauksen jälkeen olen nimittäin oppinut hölläämään. En enää vaadi itseltäni tai muilta täydellisyyttä. Parhaiten eron näkee täällä kodissamme. Nykyään pystyn ihan hyvin "vain olemaan", minun ei tarvitse koko ajan tehdä jotain. Matonhapsut saavat sojottaa sinne minne niitä sattuu huvittamaan. Tiskipöytäkään ei ole vielä romahtanut, vaikka se onkin aika lailla täynnä. Ja siinä on sekaisin sekä puhtaita että likaisia astioita. Kukaan ei ole joutunut lähtemään alasti minnekään, vaikka pyykkikone ei pyörikään joka ikinen päivä ja likaisia vaatteita lojuu ympäriinsä. Ja petinkin voi jättää aamulla petaamatta!
Ja paras asuste on ehdottomasti "hair hide"-pipo ;)
Ei tarvitse stressata ylikasvaneen tukan kanssa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit! Jätä tänne terveisesi :)