Rajanvetoja

Olen aina ollut liian kiltti.
On varmaan pikkuhiljaa opittava vetämään rajoja. On kieltäydyttävä olemasta pelkkä ovimatto ja sinisilmäinen hölmö.
Ensimmäiset askeleet on jo otettu. Ennen joulua oli viimeinen valvottu tapaaminen ja ylipäänsä viimeinen tapaaminen.
Sossun palaverissa minulle selvisi monta asiaa.
Tärkein niistä oli, että minä voin kieltäytyä myös valvotuista tapaamisista. Isä voi viedä asian käräjille niin halutessaan, mutta sen jälkeen molempien huoltajien kodit ja elämät tutkitaan perinpohjin, kaikki luurangot kaivetaan kaapeista. Eli asia ei tule koskaan tuohon pisteeseen etenemään.
Ja minua saa ihan vapaasti syyttää asiasta! Tässä asiassa tiedän olevani oikeassa. On varmaan olemassa muunlaisiakin tapauksia, sellaisia joissa isä haluaa oikeasti tavata lastaan, jossa isällä ja lapsella on oikeasti olemassa jonkinlainen suhde.
Jos oikeasti olisi halua, niin silloin olisi myös keinoja!
Mutta nyt tässä meidän tapauksessamme on jo joustettu ihan liikaa, on uhrattu yhden lapsen perusturva.

Työkokeilunikin meni sitten ihan hyväntekeväisyyden piikkiin. Verottaja oli tehnyt virheen veroprosenttini suhteen ja nyt kun asiaa korjattiin kuntoutuskorotuksen vuoksi, niin veroprosenttini nousi niin korkeaksi, että sain huomattavasti vähemmän rahaa käteen kuin pelkästään eläkkeellä ollessani.
Reilu 600 euroa kuussa! Ja siitä menee 90% lainan lyhennyksiin... Meidän piti perua joulusuunnitelmammekin. Olimme jo varanneet matkan koko perheelle etelän lämpöön, mutta ei kun ei!

Jouluna ihmisillä pitäisi olla hyvä mieli. Meillä olikin, niin kauan kun kuopus sai mummolassa raivarin lahjojen jaon jälkeen, ja keskimmäinen tyttö ei ollut tyytyväinen saamiinsa lahjoihin.....
Kyllä siinä itku tuli äidiltä. Miten olen onnistunut kasvattamaan näin epäkiitolliset lapset?
Lahjat lähtivät samantien pannaan....
Isommalle tytölle olin jopa suunnitellut viikonloppumatkaa siitä hyvästä, että hän joutuu aina joustamaan sisarustensa "erityisyyksien" vuoksi. Mutta roskakoriin meni tuokin idea....

Hyviä uutisiakin toki on, olen osallistumassa paikalliseen uudenvuodenjuoksuun.
Tosin kävelysarjaan, 4,6 km.
"In memory of my donor"