Puolitoistaviikkoa on mennyt puolikuntoisena. Pyöräillyt olen kerran, mutta muuten liikkunut hyvin vähän, sillä se ei ole tuntunut hyvältä.
Eilen sitten innostuin tekemään todella reippaan kävelylenkin, vajaa 5km ja kokeilin ottaa muutaman juoksuaskeleenkin.... Äkkiseltään oli liian rankka homma, ihan loppumetreillä oli pakko pysähtyä vetämään kunnolla henkeä, meinas taju lähteä... Mutta kotiin selvisin. Huh.
Ja sitten iski tietenkin paniikki, että onkohan kisoihin lähteminen kuitenkaan ihan järkevää. Kisajännitys varmaan alkaa pukata päälle.
Iltapäivällä hain tilaamani kuulan matkahuollosta ja sitä myöten asia alkaa konkretisoitua koko ajan enemmän. Youtubesta sitten katselin kuulantyöntövideoita, lähinnä tekniikkaa yritin muistella.
Ja mikä parasta: enää ei ollut paniikkia vaan lähinnä hyvää jännitystä ja innostuneisuutta havaittavissa....
Ja tänä aamuna ajatusten aamiais-postista bongasin seuraavanlaisen viisauden:
"Monet kuluttavat elämänsä toivoen, että onnenpotku osuisi heidän
kohdalleen.
He käyttävät aikaansa etsien helppoa tietä menestykseen,
mutta mitään sellaista tapaa ei ole edes olemassa.
Jos haluat laihduttaa, kirjoittaa kirjan, valmistua lääkäriksi
tai saada
elämäsi kaupat, sen ei ole tarkoituskaan olla helppoa.
Punttisalin
painonnostotangonkin on oltava raskas - aloittelijalle.
Varmistu siitä, että et kuulu niihin ihmisiin,
jotka aloittaessaan jotain
haastavaa, alkavat heti valittaa:
"Tämä on vaikeaa!"
Alussa sen tuleekin
olla vaikeaa, mutta tässä tulee hyvä uutinen:
Mikäli olet sinnikkäs ja
jatkat, itsekuri muuttuu haluksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit! Jätä tänne terveisesi :)