Eilen vietettiin äitienpäivää. Onni on olla Äiti, sen iloineen ja suruineen.
Uuden sydämen myötä tullut arjessa jaksaminen on käsittämättömän upea asia.
Jaksamista onkin taas kyselty. Kuopuksen psyykkiset ongelmat vain jatkuvat yövalvomisten, painajaisten ja pelkojen muodossa. Viime juhannuksen ja varsinkin valvottujen isätapaamisten jälkeen alkanut häiriökäyttäytyminen ei tunnu helpottuvan. Isä soitti lauantaina ja taas seuraavana yönä uniin tuli joku joka haluaa tehdä pahaa, jopa tappaa!
Lapsen herkkä psyyke on kokenut jotain niin traumatisoivaa, että minä olen ihan neuvoton. Puoli vuotta ollaan jo käyty psykologillakin, mutta nyt viikonloppuna minunkin oli myönnettävä, että meidän keinot on lopussa, ovat olleet jo pitkään. Äitinä minun on myönnettävä, että minä en osaa, en tiedä, enkä enää jaksa.
Mun piti jo lehtijutun blogivinkkauksen johdattamana tulla kurkkaaman sun blogia. Nyt viimein tulin ja jäin heti koukkuun. Osaat kirjoittaa niin aidosti, rehellisesti. Voimia ja hurjasti iloisia hetkiä teidän päiviin! Tänään pieni tyttösi valaisi minun päivääni ;). Niin reippaasti luki erään eteisen lappuja ;) ja höpötteli niitä näitä.
VastaaPoistaKiitos! Ja terkut tuli perille ;)
Poista