Ihan hyvin menee, vaikka aina ei oo siltä tuntunutkaan

Aikoihin en oo ehtinyt koneen ääreen kirjoittamaan kuulumisia. Afrikan reissun jälkeen on tapahtunut paljon ja nyt on puhaltamassa ihan uudet tuulet. Suuria suunnitellaan, mutta ne jääköön vielä salaisuudeksi ;)
Olemme saaneet kokea hienoja hetkiä perheen kera, vierailimme syke ry:n pohjanmaan porukan kanssa Kokkolan Tankarissa. Ihastuimme saareen ikihyviksi, idyllinen historiaa henkivä pikkuyhteisö!

Kuva kopioitu netistä.

Viime viikonloppuna osallistuin vau:n sm-kisoihin. Ja poikanikin osallistui. Minä työnsin kuulaa ja suomen mestaruus tuli!!! Pojan juoksua jännitettiin kovasti, ja ratarikkohan siitä tuli heti ensi metreillä. Mutta hauskaa oli, sillä koko sata metriä suorastaan loikittiin ja pompittiin iloisesti loppuun asti :) Ja itseä muistettiin kannustaa huudoin ja taputuksin!!!
Ihania hetkiä.

saimme kilpailla samoissa kisoissa suuren urheilutähden kanssa

Aina ei elo näin ruusuista todellakaan ole ollut, siivoilin aamulla kaappeja ja löysin vanhoja päiväkirjamerkintöjäni vuodelta 2006.
Silloin elettiin aivan toisenlaisissa tunnelmissa:
 "Eilen illalla iski pelko - kuolemanpelko. Kunto on tosi huono, on vain niin vaikea myöntää sitä itselleen.
Pelottaa kun ei jaksa normaaleja arkirutiineja tehdä.- - - .
En mä sääliä tarvitse, vaan apua, tukea ja ymmärtämystä.
Vaikeinta on ollut kaikesta luopuminen; on välillä ihan kuin tyhjän päällä.
Pohja on pudonnut.
haluaisin vain nukkua, nukkua, nukkua.....- - - -
On arvoton olo.
En ole saanut elämässäni aikaiseksi mitään hyvää tai kaunista,
pelkkää sairautta, epätäydellisyyttä ja surua.- - - -
Miten voi olla menettämättä toivoa?
Jos tuntuu, että elämällä ei ole enää mitään annettavaa, miksi jatkaa taistelua....
Pitäis päästä jollakin konstilla taas elämisen makuun.
Oppia elämään hetkessä ja nauttimaan siitä. Se on vaikeaa, kun kaikki voimat menee siihen, että saisi tämän arjen rutiinit pyörimään. - - - -
epävarmuus ympäröi ja saa pian kuristusotteen.
Oispa edes jotain pysyvää, horjumatonta kuin kallio. - - - -
Ymmärryspula
puhumattomuusdilemma
mikä johtaa
     mihin......?
Miten minä voin ymmärtää, jos minulle ei puhuta?
Miten minä voisin tietää etten ymmärrä, jos minun ymmärtämättömyyttäni ei ymmärretä minulle sanoa!- - - -
Olen vain niin yksin!!!!!
Miten huonoksi ja heikoksi minä muutun?
Eihän kuolema taidakaan olla arvokasta, mutta toivon ettei se minun kohdallani pitkittyisi liikaa.
etten olisi kenenkään vaivoina. Syksy ulkona, syksy sisälläni.- - - -"