Olen luultavasti syyllistynyt lastensuojelurikokseen. Olen jättänyt lapseni heitteille. Tietoisuus tuosta kalvaa minua.
Muistan vieläkin sen järkytyksen, kun kohtasin jäävuoren huipun viime isänpäivän aikoihin. Olin kyllä ollut jollakin tasolla tietoinen pienimmän lapseni isän alkoholiongelmasta, se oli erommekin suurin syy. Mutta en ollut kuvitellutkaan hänen olevan rappioalkoholisti. Katuoja-kunnossa. Pultsari oikein isolla p:llä.
Olimme sopineet, että tyttö viettää viikonlopun isänsä kanssa. Perjantaina iltapäivästä sain puhelimeeni viestin. Isä pyysi minua tuomaan tyttären luokseen, koska hänen autonsa ei lähtenyt käyntiin. Niinpä sitten ajelimme isän asunnolle, ja pahat aavistukset alkoivat samantien nähdessäni ex-avomieheni auton siinä lähistöllä ojassa, ison lumipenkan takana. Eli se oli ilmeisesti lojunut siellä jo jonkin aikaa. Ei varmaan oltu selvinpäin sitä sinne ajettu!
Alkoholistin lapsena tunnistin vanhan pinttyneen viinan hajun leijuvan nenääni. Soitin ovikelloa, minuutit kuluivat. Oven avasi kauttaaltaan vapiseva, turvonnut, likainen juoppo. Lapsi kauhistui silmin nähden, asettui taakseni seisomaan pelokas katse silmissään.
Jälkeenpäin olen katunut, etten tajunnut soittaa viranomaisia paikalle, mutta olin varmaan shokissa, ainoa ajatukseni oli saada lapsi turvaan!
Olen miettinyt pääni puhki, missä jamassa hän oli ollut lapsen viettäessä aiemmin viikonloppuja luonaan. Oliko lapseni ollut turvassa? Mitä kaikkea noina tapaamisviikonloppuina oli tapahtunut? Sen ainakin nyt tiedän, että hän ei ole kykenevä huoltajaksi. Lisäksi mieltäni kalvaa aavistus, että myös muita päihteitä olisi ollut kuvioissa mukana. Kauanko tilanne oli ollut noin paha?
Haluaisin juridisen yksinhuoltajuuden, mutta isä ei suostu siihen. Hänellä on kuulemma oikeus tavata lastaan.
Nyt taistelu jatkuu lastensuojeluviranomaisten valvonnassa. Tapaamiset kirjataan. Lapsen etu on kuulemma aina päätöksissä lähtökohtana. Mikä on lapsen etu? Kuka sen määrittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit! Jätä tänne terveisesi :)