kesän alun tunnelmia

Oli aivan mahtava koulutus! Ihana porukka koolla, osallistujia oli vajaa kymmenen siirtopotilasta ympäri Suomen. Antoisinta oli jakaa kokemuksia, nähdä voittajia! Sain potkua tähän eteenpäin tarpomiseen.... Ja mikä tärkeintä, nyt alan löytää sitä polkua, millä voin oikeasti auttaa kanssaihmisiä. Kiitollisuuteni on saamassa kohteen!
Sattumalta eilen oli paikallisen keskussairaalan toimesta järjestetty sydänsiirtopotilaiden tapaaminen, jossa ideoimme millaista toimintaa voisimme järjestää näin paikallistasolla. Kovasti ehdottelin jotain aktiviteettia, vaikka ohjattua kuntosaliryhmää tai jotain vastaavaa. Omaehtoinen kuntosalilla käynti on ainakin minulta jäänyt, kynnys on liian korkea lähteä maksamaan suuria tuntimaksuja sen uhalla ettei sitten ehkä olekaan vielä siinä kunnossa, että jaksaisi. Mutta asia jätettiin nyt hautumaan, toivotaan että jotain kokoontumisia olisi myös jatkossa.

Tampereen reissuni aikana täällä kotona oli terassi saanut laudoituksen (melkein kokonaan), nurmikko oli leikattu ja puutarha herännyt loistoon lämpimien ilmojen myötä.
Yritin aloitella muutaman perennapenkin totaalista uudistamista, mutta se on edelleen kesken.
Pitää ajatella naapureitakin. Jollekin vois tulla paha mieli, jos minun puutarhani olisi ihan täydellinen ;)

Asioitakin olen taas yrittänyt hoitaa eteenpäin. Kesälomat ovat alkamassa, lasten koulukuljetusasiat ovat vielä vailla vastausta. Ja yksi henkilö pitäisi saada puhelimen päähän, niin saisin varmuuden ensi syksyn työkokeilusta!

Tänään aika menee siivotessa ja järjestellessä, illalla meillä on Partyliten avoimet ovet. Myynnissä on noita varastoon kertyneitä kynttilöitä ja somisteita. Toivotaan että edes joku pääsisi paikalle, ettei tää vaivannäkö ole ollut ihan turhaa....

                       Ai niin ja trampoliinillakin olen hyppinyt! Ihan siitä ilosta, että minä jaksan!!!

koulutukseen.........

Olen menossa koko viikonlopuksi syke ry:n (sydän- ja keuhkosiirrokkaat) vertaistukikoulutukseen Tampereelle. Koulutusohjelma tuli sähköpostilla vasta edellispäivänä, ja siitä postituslistasta näin, että mukaan on tulossa myös tuttuja!!!
Kiva!
On myös kiva saada välillä omaa aikaa ja lomaa tästä arjen pyörityksestä.
Ensimmäinen versio koulutusohjelmasta sisälsi nimittäin pelkät ruokailuajat :) eli ainakin tiedossa on jonkun muun valmistamaa ruokaa, ja paljon! Tuli sieltä toki toinenkin versio, jossa oli varsinaiset luennotkin mukana.

Nyt suihkuun ja pakkaamaan.................
Hyvää viikonloppua kaikille lukijoillekin;)

energiakriisi

Biopsian ja verikokeiden mukaan kaikki pitäisi olla ok, mutta....
Olo on ihan voimaton, mieliala maassa, mikään ei huvita, mitään en saa aikaiseksi.
Eilen ja tänäänkin olen kärsinyt lämpimästä ilmasta huolimatta kauheasta vilusta ja vapinasta. Oisko "krapulaa" viime viikon urakasta....
Nyt olen koko aamupäivän yrittänyt saada siivoushommia etenemään, huonolla tuloksella.
 Väsymys on ankara!

Toipilas on toipilas. Eikä uusi sydän taida ihan vielä olla parhaimmassa vedossa, vaatinee lisäkuntoutusta.

Kehittelin jo "porkkanankin" itselleni. Varasin itselleni ja tyttärelleni yhteisen synttärireissun Liettuan Kaunasiin. Päästään ihan kahdestaan shoppailemaan ja rentoutumaan!
Ja tällä perfektionistisella luonteella varustettuna ajatukseni on, että tuo matka on ansaittava olemalla täydellinen kotiäiti, ainakin hetken aikaa ;)

tässä muutama kuva Kaunasista, ihan vaan itselleni inspiraation lähteeksi

tyhjä takki

Minulla on muutama syy nousta aamuisin ylös sängystä, ylläolevassa kuvassa yksi niistä ;)

Tänään on taas yksi sellainen päivä, etten tiedä olisiko viisainta olla vaan hiljaa ja niellä vaan kaikki mitä vastaan tulee....
Maailmassa on yksi asia ylitse muiden, jota en voi sietää.
Tyhjät lupaukset!
Niitä olen joutunut elämässäni aika tavalla nielemään. Pettymys toisen perään ja aina olen niin kiltti tai sinisilmäinen etten jaksa niihin puuttua. Sairastellessani minua on luvattu auttaa monin eri tavoin. Konkreettista apua ei vain ole kovin hirveästi näkynyt....
Meitä on kyllä käytetty apuna niin muutoissa kuin muissakin "pikkuhommissa". Kukaan ei vaan ehdi meitä auttamaan kun apua tarvitsisimme. Missä menee raja, kauanko tätä on vain kestettävä?
Tiedän loukkaavani ihmisiä tällä kirjoituksella, mutta tosiasia on se, että kauniit sanat ei paljon lämmitä siinä vaiheessa kun taistellaan jokapäiväisen jaksamisen kanssa.

Lasten ja perheen vuoksi on eteenpäin aina jaksettu, hammasta on purtu ja kyyneliä nielty.
Nyt vain alkaa olla takki tyhjä, on taas tehty hirveä urakka ilman apuja. Kolmatta päivää vaivaava migreeni ei tilannetta helpota.....

Tänään on kuitenkin kaikesta huolimatta juhlapäivä. Keskimmäisellä lapsella on syntymäpäivä!
Ehkä tästä taas selvitään, paha mieli unohtuu ja mieli kirkastuu. Jospa vaikka päänsärky ja pahoinvointikin helpottaisi......

monenmoista

Liiallinen urakointi näkyy taas lievänä turvotuksena ja kamalana päänsärkynä.
Ei ihan kestä tää kroppa vielä viikon mittaista pihan siivous- ja raivaussavottaa. Kaikki pihan kovasti villiintyneet pensaat on leikattu alas, kasvihuone on siirretty, kasvimaa käännetty, pihaa haravoitu.......
Huomenna olisi vielä kaatopaikallevienti-kökkä edessä!
Sitä ennen olisi tarkoitus säkittää moskat ja kaivaa vielä(ainakin) yksi villiintynyt perennapenkki samaan kaatopaikkakuormaan.
Tämän urakan ohella on ehditty ilmoittautua Syke Ry:n vertaistukikoulutukseen, hoitaa pankkiasiat kuntoon ja ostaa uusi auto!
Lisäksi on nautittu musiikkiluokkien kevätkonserteista ja käyty kuuntelemassa tyttären musiikin perustutkinto1/3.
Äitienpäivääkin on vietetty ja muuten vain ystäviä tavattu. Ja grillikausikin on ehditty avaamaan!

Suruakin on mahtunut viime päiviin. Miehen isoäidin hautajaiset ovat tänä viikonloppuna.
Toisen suruviestin sain kun kuulin erään tutun kardiomyopatiapotilaan menehtyneen viikko sitten. Tapasin hänet leikkauksen jälkeisellä osastojaksolla meikussa. Hän oli ollut jo pitkään sydänsiirtolistalla ja oli silloin juuri saanut apupumpun.

Näin se elämä menee, suru ja ilo kulkevat käsi kädessä. Onni on osata elää hetkessä, nauttia hyvistä asioista.

Nyt suunnittelen tyttärelle 13-vuotissynttäreitä....
Ja menen leipomaan kinderpiirakan!

kotoilun yritystä

Minä kiusaan itseäni seuraamalla muutamia blogeja, jotka käsittelevät ja kuvailevat täydellisten naisten täydellisissä kodeissa tapahtuvaa -ah niin-täydellistä kotoilua.
Ja aina päädyn tähän samaan fiilikseen, jota kuvaa parhaiten sanat: taidan olla täydellinen ei-kotoilija ;)
En vaan millään pysty kaikkeen, pitämään kotia siistinä ja kauniisti sisustettuna, leipomaan kaikenlaisia suussasulavia herkkuja, askartelemaan, hoitamaan puutarhaa, tekemään ihania löytöjä kirpputoreilta. Puhumattakaan käsitöiden tekemisestä! Ja huom. kaikki tämä hymy huulilla, rakkautta säteillen, ulkonäkö viimeisen päälle huoliteltu ja vaatteet viimeisimmän trendin mukaan.

Jos puhe sydämen omasta muistista pitää paikkansa, niin minä olen saanut jonkun huolettoman, boheemin seikkailijan sydämen. Leikkauksen jälkeen olen nimittäin oppinut hölläämään. En enää vaadi itseltäni tai muilta täydellisyyttä. Parhaiten eron näkee täällä kodissamme. Nykyään pystyn ihan hyvin "vain olemaan", minun ei tarvitse koko ajan tehdä jotain. Matonhapsut saavat sojottaa sinne minne niitä sattuu huvittamaan. Tiskipöytäkään ei ole vielä romahtanut, vaikka se onkin aika lailla täynnä. Ja siinä on sekaisin sekä puhtaita että likaisia astioita. Kukaan ei ole joutunut lähtemään alasti minnekään, vaikka pyykkikone ei pyörikään joka ikinen päivä ja likaisia vaatteita lojuu ympäriinsä. Ja petinkin voi jättää aamulla petaamatta!

Ja paras asuste on ehdottomasti "hair hide"-pipo ;)

 Ei tarvitse stressata ylikasvaneen tukan kanssa....

lakki kouraan

Kohta menen pankkiin neuvottelemaan autolainasta! Viimeksi kun vaihdoin auton, niin se onnistui pelkällä puhelinsoitolla ja olemassa olevaa luottoa korotettiin. Nyt kriteerit ovat kiristyneet ja asia ei ollutkaan niin simppeli.
Ilman autoa en voi elää ja mitään romua en suostu ottamaan. Auton on oltava tarpeeksi tilava ja automaattivaihteinen. Aivoinfarktin jäljiltä on vasemman puolen toiminnot jääneet hiukan epävakaiksi, joten kytkimen käyttö on melkeinpä liikenteen vaarantamista. Eilisen ja tämän päivän pakolliset menot olen tehnyt laina-autolla, jossa manuaalivaihteisto. Nyt jo alkaa vasen jalka krampata!

Ihanaa kun ilmat alkavat lämmetä. Haravointikin sujui kivasti ilman hengenahdistusta!!!